Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa jotka ihmetyttää ja hämmästyttää.
Viime aikoina olen miettinnyt ja hämmästellyt varsinkin seuraavia asioita:
1. Miten on mahdollista että lapselle iskee AINA vessa hätä juuri silloin kun istut itse pöntöllä? Eikä se auta näköjään yhtään vaikka kuinka kysyt lapselta ennen kun menet itse vessaan että onko sinulla vessa hätä, tarviiko käydä... Vastaus on aina sama, eeeei tarvi. Hyvä, menet rauhallisin mielin itse pöntölle eikä siinä mene kuin noin 48 sekunttia niin oveen koputetaan, lyödään ja huudetaan; Kova pissa hätä.... Että näin... Olen tullut siihen tulokseen että ainoa hetki olla rauhassa vessassa on kello 23-01, eli ei ole helppoa kun on yksi vessa...
2. Ihmisten tervehtiminen. Miten voi olla niiiiin vaikeeta tervehtiä takasin jos sinua aivan selvästi tervehditään, siis minulle riittää vallan mainiosti jo pelkästän se että katsotaan takasin ja hieman myrähdetään. Onko se se sinulta paljon pois että käytät 3 sekunttia siihen että sanot huomenta, päivää tai vaikka ihan vaan hej?
Olen seurannut tilannetta enemmän viimeiset 3 viikkoa kun olen viennyt oman pikku Prinsessan päiväkotii aamuisin ja hakennut hänet päivällä. Joka aamu vastaan tulee ja menee noin keskimäärin 2-4 ihmistä, ja joka aamu katson heitä silmiin ja sanon huomenta. Lapset ovat samassa päiväkodissa.
Mutta hyvin hyvin harvoin kukaan vastaa mitää takas. Tuntuu että enemmän saa vain vihaisia katseita.
Yritä siinä nyt sitten keksiä lapselle jotain hyvää vastausta kun hän kysyy miksi tuo ei sano Hej?
Aj että pistää vihaksi. Kai se on vaan alettava moikkaamaan kovemmalla äänen sävyllä.
Enempää en viitsi kirjoittaa näistä tai muista asioista, pistää vaan vihaiseksi.
Tack och Hej
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti